Tuuli T.

Suhteeni voimisteluun on ollu alusta alkaen hyvin kirjava - voisin jopa kutsua viha-rakkaus-suhteeksi. Voimistelijaksi, tarkemmin kilpa-aerobiccaajaksi, kasvaminen on tapahtunut hyvin vaiherikkaasti, mutten silti vaihtaisi ainuttakaan turhautumisen tuskaa tai pettymyksen kyyneltä pois. Onnen hetkiä unohtamatta; niistä itselleni tärkeimpiä en ole kuitenkaan kokenut kisaparketin spottivaloissa kimalteleva kisapuku päällä. Ne hetket on koettu treenisalilla, hiukset vinksin vonksin ja hiki iholla, vaikka monesti yksilönä niin silti joukkueen kanssa. On ollut hauska huomata kuinka vuosien mittaan myös joukkuekavereiden ja valmennettavien onnistumiset ovat saaneet aikaan niin kovin aitoja ilon tunteita - kiljahduksia ja myös niitä kyyneleitä. 

Tiedän nykyään, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan rakkaudesta lajiin. Se on jotain sellaista, mikä on ainakin omaa elämääni rikastuttanut enemmän kuin mikään muu. Voimistelu on minulle opettaja, terapeutti, ystävä, tietenkin liikuttaja ja iso iso osa identiteettiäni. Paljon se on ottanut, mutta niin paljon enemmän antanut. Käteen on jäänyt mielettömiä muistoja, korvaamattomia ihmissuhteita, terveet ja liikunnalliset elämäntavat, joiden uskon kantavan pitkään ja lukematon määrä elämän kannalta tärkeitä oppeja; itselleni tärkeimpänä se, että - ihan oikeasti - määrätietoisesti töitä tekemällä pääsee eteenpäin ja voi saavuttaa niitä tavoitteitaan sekä unelmiaan. Niin, ja se, että jos satut laskeutumaan korkeasta hypystä toivotun punnerrusasennon sijasta ei-ihan-niin-hallitusti mahalle raajat komean leveässä X-asennossa, kuuluu silloin vain hymähtää, kerätä itsensä takaisin pystyyn, pyyhkäistä paidasta pois pölyisen salin lattian jäljet ja ponnistaa uuteen hyppyyn.

Voimistelu ei tule koskaan katoamaan elämästäni ja siitä olen varma. Tavalla tai toisella se tulee aina kulkemaan mukanani sinne kiikkustuolin keinutukseen saakka, vaikka sitten vain kauniina muistona. Kun oma voimistelu-urani on saatu taputeltua ihan maaliviivalle saakka, niin haluan jakaa toki vuosien varrella kertynyttä tietoa ja taitoa tulevaisuuden lupauksillemme, mutta myös toivon heidän löytävän sen aidon liikunnan, voimistelun, riemun, joka on minutkin kantanut läpi harmaimpienkin kivien. 

-Tuuli